PANEL DISCUSSION

Architects, collectivism and the sustainability disruption

2021

Helsinki, Finland

Vapaa Collective chaired the Futures Committee of the Finnish Association of Architects (SAFA) in 2021.

Being invited to lead the work of the Committee is a clear sign that SAFA considers contributing to resolving the climate crisis to be integral to the work of architects currently and in the future.

The “Architects, collectivism and the sustainability disruption” talk and panel discussion were put together by the whole Futures Committee. In addition to guiding the Association’s governing bodies in their decision making process, we also hope to reach all those working in architecture and design. Therefore, we want to share the introductory words and a recording of the event (link below, unfortunately only in Finnish).

Tulevaisuusryhmän haastava tehtävä on nähdä arkkitehtien ja arkkitehtuurin tulevaisuuteen kaikilla aikajänteillä. Jonkinlainen tulevaisuus meillä on edessämme, mutta tämänhetkisen tiedon valossa tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus vaatii, että kiinnitämme huomiota erityisesti lähitulevaisuuden toimiimme. Aikaa suunnan muuttamiseen on enää vajaat kymmenen vuotta. 

IPCC:n raporttien mukaan rakennettu ympäristö tuottaa noin 30–40 % maailman kasvihuonepäästöistä. Samaan aikaan rakentamiseen kuluu valtaosa maailman neitseellisistä materiaaleista. Näiden lukujen äärellä tuntuu mielettömältä ajatella, että arkkitehtuurilla olisi vaihtoehto olla olematta ekologista. 

Jos tulevaisuuden sijaan katsomme hetken sadan vuoden taakse, on arkkitehtuurin tekemisen problematiikka ollut silloin hyvin erilainen: resurssiniukkuus on pitänyt rakentamisen määrän ekologisesti kestävällä tasolla. Nykyään meillä on käytössämme kaikki materia, jonka meristä voi nostaa ja vuorista louhia. Ainoa rakentamisen määrää tosiasiallisesti säätelevä tekijä on sen taloudellinen kannattavuus – edes jonkun näkökulmasta. Verrattain lyhyt näennäisen yltäkylläisyyden aika on ajanut meidät tilanteeseen, jossa koko arkkitehtuuri ja arkkitehtius joudutaan määrittelemään uudelleen. 

Arkkitehtuurin perinteinen pyrkimys ratkaista asioita pitkäjänteisesti tulevaisuuteen katsoen ei sellaisenaan riitä ratkaisemaan käsillä olevaa kriisiä. Päästöjä on vähennettävä radikaalisti ja hiilinieluratkaisuja kehitettävä vuoteen 2030 mennessä, tai ilmastonmuutoksen aiheuttamat mullistukset ovat planeetallemme peruuttamattomia. Tässä maailman ajassa arkkitehdeilla ei ole vaihtoehtoja: arkkitehtuurin on otettava ilmasto huomioon nykyistä paremmin ja muutoksen on tapahduttava nyt. Ennen kuin voimme määritellä kuinka rakentaa mahdollisimman hyvin, meidän on ensin määriteltävä, mitä ylipäätään haluamme rakentaa. Jokaiselle uudelle, rakennettavalle asialle on löydyttävä välttämätön tarve ja oikeutus. Syyksi ei voi riittää hankkeen taloudellinen kannattavuus. 

“Ennen kuin voimme määritellä kuinka rakentaa mahdollisimman hyvin, meidän on määriteltävä, mitä ylipäätään haluamme rakentaa.”

Kestävyysmurroksesta puhuttaessa tarkoitetaan juuri tätä hetkeä: olemme tiedostaneet, että rakentamisen on muututtava radikaalisti ja pyrimme muokkaamaan toimintaympäristöämme kestävämpään suuntaan. Samalla silti tiedostamme, että käyttöön otetut keinot eivät riitä, eikä toimintakenttämme ole kestävällä pohjalla. Käynnissä ei ole pelkästään ilmastonmuutos vaan sen käynnistämä koko yhteiskunnan murros, josta kestävä tulevaisuuden suunnittelu ei suinkaan ole erillinen. Se liittyy olennaisesti siihen, miten ja millaisessa yhteiskunnassa elämme, millaisessa toimintaympäristössä vaikutamme ja minkälaiset mekanismit sitä ohjaavat – sekä miten niihin voi vaikuttaa. 

Teknologia tarjoaa jatkuvasti uusia sovellutuksia energiatehokkaampaan rakentamiseen ja rakennusten käyttöön ja poliittinen ohjaus kehittyy samaan suuntaan. Arkkitehdeillä on erinomaiset mahdollisuudet vaikuttaa kestävän tulevaisuuden muotoiluun. Mutta meidän on itse nostettava itsemme muutoksen kärkeen, mikäli haluamme ammattikuntana pysyä relevanttina vielä ilmastokriisin syventyessä ja sen jälkeen syntyvässä maailmassa. 

Arkkitehtien laaja-alainen toimenkuva strategioista yhteiskuntien ja alueiden suunnitteluun, yksittäisiin rakennushankkeisiin ja aina detaljitasolle antaa meille erinomaiset edellytykset edistää kokonaisvaltaista muutosta. Yksittäisissä rakennushankkeissa on mahdollista panostaa kestävämpien materiaalien määrittelyihin ja kaupunkisuunnitelmissa priorisoida julkista- ja kevyttä liikennettä, mutta näiden tekojen taustalla vaikuttaa kokonaisvaltainen näkemys maapallon kantokyvyn rajoissa toimivasta yhteiskunnasta, joka on täysin muuttunut, mutta silti tavoittelemisen arvoinen. Arkkitehtien tulee olla aktiivisessa roolissa muotoilemassa uutta rakentamisen kulttuuria. Samalla meidän pitää pystyä säälimättömästi myös purkamaan vanhoja, kestämättömällä pohjalla olevia toimintamalleja, sillä rakennettu ympäristö on kaikkien tilastojen valossa isossa osassa tämän päivän keskeisintä ongelmaa.

Uudenlaisen elämäntavan muotoilu vaatii uudenlaisia työkaluja, uuden tiedon tuottamista ja olemassa olevien näkemysten ja menetelmien ennakkoluulotonta haastamista. Tähän haasteeseen vastaamaan on viime vuosina syntynyt uusia, itsenäisesti ajattelevia, tietoa tuottavia ja jakavia ryhmiä, joiden avaukset luovat kaivattua keskustelua suhteessa olemassa olevaan.  

Tämän alustuksen teemat jatkuvat paneelikeskustelussa. Keskustelijoiksi kutsuttiin erilaisissa rooleissa arkkitehtuurin ja suunnittelun kentällä toimivia henkilöitä, jotka etsivät työssään erilaisia keinoja toimia osana kestävyysmurrosta. Mukana ovat Antti Ahlava, Kimmo Lintula, Heljä Nieminen, Kari Raimoranta sekä Daniela Rosqvist. Paneelin moderoivat tulevaisuusryhmän Simon le Roux ja Iines Karkulahti.